Minä

Moi!
Saatiin tehtäväksi kirjoittaa blogia 3 vuoden aikana. Koko blogin tarkoituksena on kirjoittaa meidän opiskelusta ja miten ne sujuu. Saadaan myös opettajilta tehtäviä mistä pitää kirjoittaa tähän blogiin. Se on niin kuin kotiläksy joka aina vain jatkuu. Tässä blogissa tulee varmaan näkemään paljon kuvia jotka liittyvät opiskeluuni, kavereihin jne..

täs minääää

Minä olen 16v tyttö Sipoosta. Aloitin n. 3vko sitten Helsingin diakoniaopistossa lähihoitaja linjalla. Se miksi hain tähän kouluun oli sen takia koska tämä on hyvin arvostettu koulu ja serkkuni kehut vaikuttivat myös paljon asiaan. Mietin todella pitkään ura vaihtoehtoja ja mikään ei tuntunut sopivalta. Sitten ajattelin että lähihoitajan ammatti olisi sopiva. Tietenkin se olisi todella raskasta mutta hei, se on myös palkitsevaa. Hoitoalalla on muutenkin niin vähän työntekijöitä. Olin 2 vko TETissä Nikkilän terveyskeskuksen vuodeosastolla ja viihdyin siellä. Työntekijät olivat mukavia ja tulin hyvin toimeen potilaiden kanssa. Ohjaajani ehdotti lopulta minulle kesätyöpaikkaa ja vastasin heti kyllä. Siellä sitten vietin puolitoista kuukautta.

Vanhustyö

Kävin ryhmäni kanssa haastattelemassa erästä lähihoitajaa joka työskentelee Palvelutalo Daaliassa joka on koulun pihapiirissä. Haastateltavamme työskentelee vanhusten muistisairaiden yksikössä. Kysyimme häneltä ammattiinsa liittyviä kysymyksiä. Mitkä on hänen työnsä hyvät ja huonot puolet, onko tämä fyysisesti/psyykkisesti raskasta ja miten tulla toimeen muistisairaiden kanssa kun he ovat tunneherkkiä. Miten välttyä epämielyttävistä tilanteista heidän kanssa. Miten saada hyvä mieli molemmille ja helpottaa yhteistyötä.


Varasimme aikaa n. 20 minuuttia haastatteluun, taisi mennä pidempääkin. Hoitaja oli tosi mukava ja erittäin puhelias. Hän oli ollut töissä alalla 23 vuotta. Hän on työskennellyt myös sairaalassa ja päihdeklinikalla. Päihdeklinikalla työskentely oli haastavaa haastateltavamme mukaan. Lopulta hän aloitti työskentelyn vanhuspuolella, ja se kannatti. Hän tykkää auttaa heitä arjen askareissa pienissä kuin suurissa. Hän sanoi että vanhusten kasvoilta näkee välitön kiitos, elikkä ei tarvitse pyytää kirjallisena. Työ vanhuspuolella on kyllä rankkaa, mutta samalla aikaa hyvin palkitsevaa. Yksiköstä yritetään tehdä mahdollisimman kodinomainen. Hoitaja ja potilas sopivat yhdessä tietyistä hoitotoimenpiteistä.